Koulutuspoliittinen keskustelu on muutamassa vuodessa kääntynyt päälaelleen. Sensaatiohakuisuus on vallannut suurilla otsikoillaan julkisen kasvatuskeskustelun. Ratkaisuksi koulujemme ongelmiin tarjotaan nyt valvontaa ja rajoituksia pohtimatta ongelmien perussyitä.
Nuoria ei tule leimata riskiksi tai uhaksi. Kasvatus voi menestyä vain uskoen ja tukeutuen lasten ja nuorten kaikinpuoliseen kehitykseen. Lapsia ja nuoria tukevaa yhteisöllisyyttä voi syntyä vain siten että he ovat myös itse mukana rakentamassa omaa kouluaan.
Peruskoulu ei ole vielä valmis. Opetusryhmät ovat liian suuria. Opettajien täydennyskoulutus on pitkälti laiminlyöty. Pedagoginen kehittämistyö on unohdettu lähes kokonaan. Taito- ja taideaineita ei ole pystytty integroimaan tietopuoliseen opetukseen. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä muu oppilaiden hyvinvointia ja mielenterveyttä tukeva toiminta on raskaasti alimitoitettu. Kukaan ei huolehdi siitä, että koko ikäluokka siirtyy ongelmitta toisen asteen koulutukseen ja työelämään.
Valvonta ja rajoitukset eivät pelasta peruskoulujamme. Pikemminkin on keskityttävä koulujen toiminnan kehittämiseen: opetusryhmien koot saatava pienemmiksi (keskimäärin 20 oppilasta), pedagogiseen tutkimus- ja kehittämistyöhön panostettava runsaalla kädellä: peruskoulusta tehtävä demokratian kouluja. Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset on lähennettävä toisiinsa myös hallinnollisesti.
Jyväskylässä 29.11.2008
Keski-Suomen Vasemmistoliiton piirikokous
maanantai 1. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti